"Freudin vakaumus siitä, että hyvä elämä – tai ainakin paras elämä, joka ihmiselle on saatavilla, nautinnollisin ja merkityksellisin – koostuu kyvystä todella rakastaa ei itseään vaan muita... Psykoanalyyttisen teorian mukaan... itsensä liiallinen rakastaminen johtaa tunne-elämän puutteeseen."