Kriittinen tietoisuus on selvästi marxilaista. Se ei ole vain ongelman tiedostamista ja päätöstä yrittää ratkaista se (se ei myöskään ole sama asia kuin kriittisen ajattelun käyttäminen – > järki ja arvostelukyky). Kriittinen tietoisuus on nimenomaan marxilaista ideologista indoktrinaatiota ja aktivismia, joka tähtää kollektivistisiin päämääriin. Se kietoutuu vieraantumisen, sorron ja heräämisen teemoihin. Se on henkistä ja transsendenttisen metafyysistä, ei diagnostista realistisessa mielessä, jossa logiikkaa käytetään ongelman ja sen ratkaisujen määrittämiseen. Kriittinen tietoisuus ei pyri ratkaisemaan ongelmaa, se pyrkii häiritsemään ja purkamaan. Kun ymmärretään, että marxilaisuus käyttää hegeliläistä dialektiikkaa, ei ole yllättävää, että taantumuksellinen liike merkitsisi myös kohteensa kriittistä omantunnonmukaistamista. Kirjaimellisesti ei yllättävää.