Puhe tekoälystä, joka räjäyttää mielesi. Se tapahtui vuonna 1998, kun osallistuin puheeseen. Löysin juuri tämän videon vuodelta 1998, kun osallistuin Rupert Sheldraken, Terence McKennan ja Ralph Abrahamin puheeseen Kalifornian yliopistossa, Santa Cruzissa, jossa tutkittiin, miten koneäly voisi kehittyä suhteessa meidän ome. En koskaan uskonut näkeväni tätä uudelleen, ja sillä oli suuri vaikutus minuun tekoälyssä, jota rakensin tuona aikana ja edelleen tähän päivään. Mutta tekoäly löysi juuri kopion. En todellakaan juossut VHS-nauhurin kanssa, joten olen häkeltynyt, että tämä on olemassa. Nyt näet, mitä minä näin. Tuolloin internet oli vielä nuori, ja tekoäly kuului pääasiassa tieteiskirjallisuuteen. Silti monet silloin esiin nostamamme kysymykset ovat tulleet osaksi arkea. Tässä keskustelussa pohdittiin, ymmärretäänkö älykkyys parhaiten logiikkana ja laskennallisesti vai ruumiillistuneena, osallistavana ja elävänä. Voidaanko mieli pelkistää koodiksi, vai riippuuko elämä itse tiedon muodoista, joita mikään algoritmi ei voi sisältää? Tekoäly ohittaa nyt meidät nopeudessa, ulottuvuudessa ja muistissa. Syvempi mysteeri ei kuitenkaan ole se, kuinka pitkälle ne voivat mennä, vaan se, mitä ne paljastavat mielestä ja itsestämme. Tuleeko tekoäly toistamaan mekaanisen maailmankuvamme rajoitukset vai voisiko se auttaa meitä löytämään uudelleen mielen ulottuvuuksia, jotka ylittävät koneiston rajat kokonaan? On hämmästyttävää, kuinka lähellä olemme nyt niitä mahdollisuuksia, joista ennen vain spekuloimme. Kvanttilaskenta, itseoppivat järjestelmät, suuret kielimallit aivan kuten Terence kuvaa—ja superälyn uhkaava näkymä—ovat siirtyneet marginaalista valtavirtaan. Mutta keskustelun ydin on yhtä ajankohtainen, ellei jopa ajankohtaisempi: mitä tietoisuus on, ja miten voisimme osallistua sen kehittyvään kehitykseen?