Oikeudenmukaisuus ei ole koskaan tuntunut minusta ihanteelta, vaan maaperältä, jossa vapaus uskaltaa kasvaa. Minua ei vedä Fair3:een innovaation tai investointien jännitys, vaan hiljaisempi usko – usko siihen, että oikeudenmukaisuudella itsessään on pyhää arvoa, joka on todistettava todeksi, ei vain ääneen puhuttuna. Niinpä lahjoitin 200 000 dollaria Fair3 Foundationille – en omistaakseni, en vaatiakseni, vaan auttaakseni jotain kestävää juurtumaan. Ja tiedän, että tämä ei ole viimeinen. Minä annan uudelleen, koska oikeudenmukaisuuden työ ei lopu koskaan; se vain syvenee. Siitä 5 000 dollaria meni Indonesian mielenosoituksissa henkensä menettäneiden perheille – ihmisille, joiden nimet saattavat haalistua otsikoista, mutta joiden tarinat muistuttavat meitä siitä, että epäoikeudenmukaisuus ei ole koskaan kaukana. Se elää lähellä, ihomme alla, kunnes päätämme kohdata sen. Tämä ei ollut hyväntekeväisyyden teko, vaan solidaarisuuden teko – pieni lupaus pitää oikeudenmukaisuus elossa, ei iskulauseena, vaan käytäntönä. Koska oikeudenmukaisuus, kuten rakkaus tai usko, ei ole määränpää. Se on jotain, joka meidän on valittava – yhä uudelleen – hellästi, rohkeasti ja molemmat kädet auki.